VIR MVA Ch, KTK-I,ERJ-I,YLA1, VWY-II

Kuvista kiitos plaaplaa

Luonnekuvaus

Luonteeltaan ori on täysi kymppi, mutta oikea naistenmies ja hurmuripoika. Toki Vellullakin on omat orimaisensa tapansa, mutta nehän ovat vain sokerina kakun päällä. Vellua on helppo käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa. Ori menee reippaasti traileriin, sekä tulee sieltä ulos myöskin nätisit. Kuljetuskin sujuu orin kanssa hyvin varsinkin jos on jotain purtavaa matkalle. Taluttaessa Vellu tepastelee reippaasti vierellä. Joskus kannattaa laittaa ketju suuhun, vaikka ori vaikuttaakin kiltiltä. Eihän sitä koskaan tiedä mitä ajatuksia pojan pääkopan sisällä saattaa syntyä.. Koska Vellu on kaikinpuolin täydellinen on orin kanssa mukava käydä näyttelyissä. Tuskin Vellulle tulisi mieleenkään temppuilla. Ori nauttii silmin nähden esiintymisestä kehässä. Muiden hevosten seurassa Vellu on oikea riitapukari, mutta muutenkin ori täytyy tarhata yksin. Viereisen tarhan tammoista ori on kyllä erittäin kiinnostunut ja huuteleekin usein tarhan tammoille.

Hoitaessa Vellu ei tuota ongelmia. Toki jos tammoja on lähellä, voi ori välillä huudahdella niille. Orin voi harjata karsinassakin yhdeltä puolelta sidottuna, mutta suositeltavaa olisi, että Vellu sidottaisiin molemmilta puolilta kiinni. Harjaus on suositeltavaa suorittaa kuitenkin käytävällä tai pesuboxissa. Vellun tapana ei ole komennella hoitajaa taikka luimia tai muuten uhkailla. Ori käyttäytyy hyvin asiallisesti siihen nähden, että se on ori. Muut hoitotoimenpiteet kuten kengitys, hampaiden raspaus ja eläinlääkärikäynnitkin sujuvat Vellun kanssa ongelmitta. Orin tapana ei ole nimittäin tehdä pikku asioista suuria. Kaviot Vellu nostaa reippaasti, vaikka nojaakin noston aikana hoitajaan. Ori ei arista mitään kohtaa, mutta ei suuremmin pidä pään harjauksesta. Vellu onkin ollut pienestä pitäen hiukan herkkä hipiästään, mutta toki antaa siihen koskea. Satulan laitto sujuu hyvin, vähän pullaamista voi esiintyä toisinaan. Suitsien laitossa ei ole myöskään sen suurempia ongelmia. Ori avaa suunsa viimeistään hoitajan kutitellessa hammaslomasta. Pesuboxissa ori käyttäytyy asiallisesti, vaikka välillä "säpsyy" leikillään vettä. Loppujen lopuksi Vellu on oikea vesipeto, jonka mieleen ovat varsinkin pitkät uittoreissut.

Ratsastaessa Vellu on melko herkkä ja reipas, eikä oriin tarvitse pahemmin järeämpiä otteita käyttää. Vellu on energinen, mutta osaa olla myös laiska, mikäli sopivalle tuulelle sattuu. Kuitenkin esteradalla Vellu laukkaa hieman liiankin lujaa, joka ei tietenkään ole pahitteeksi. Koulupuolellakaan Vellu ei ole täysin mitätön. Enemmän ori kuitenkin pitää vauhdista ja vaaroista kuin koulukiemuroista. Raippaa orin kanssa tarvitsee harvoin, lyhyt esteraippa voi joskus olla mukana esteradalla. Erityisen tarkka Vellu on suustaan. Jos ratsastaja on ennen estettä vähänkään kiinni suussa, saattaa ori kieltää. Orin hypyt ovat erittäin mukavia, joihin pääsee helposti mukaan. Vellu ei ole mitenkään hirveän vaativa esteillä, mutta ei myöskään suostu hyppäämään ilman ratsastajan työtä. Melko harvoin Vellu kieltää esteellä ilman kunnollista syytä, erikoisesteet ovat orin mielestä esteitä muiden esteiden joukossa, mutta niiden yli mennään hiukan kovempaa ja korkeammalta. Vellu harvoin myöskään pukittelee tai muutenkin oikuttelee. Vaikka Vellu on rakenteeltaan melko massiivinen, niin 120cm radatkaan eivät estä tätä oria, jos oikea ratsastaja vain on kyydissä. Esteradan päätteeksi saattaa muutama ilopukki joskus tulla, mutta niistä tuskin kukaan tippuu. Kilpailuissa ori käyttäytyy hyvin, mutta tarvitsee kunnon lämmittelyn. Radalla Vellu antaa kaikkensa, jos ratsastajakin on menossa mukana, eikä jännitä turhia.

Ratsastaessa Vellu on melko herkkä ja reipas, eikä oriin tarvitse pahemmin järeämpiä otteita käyttää. Vellu on energinen, mutta osaa olla myös laiska, mikäli sopivalle tuulelle sattuu. Kuitenkin esteradalla Vellu laukkaa hieman liiankin lujaa, joka ei tietenkään ole pahitteeksi. Koulupuolellakaan Vellu ei ole täysin mitätön. Enemmän ori kuitenkin pitää vauhdista ja vaaroista kuin koulukiemuroista. Raippaa orin kanssa tarvitsee harvoin, lyhyt esteraippa voi joskus olla mukana esteradalla. Erityisen tarkka Vellu on suustaan. Jos ratsastaja on ennen estettä vähänkään kiinni suussa, saattaa ori kieltää. Orin hypyt ovat erittäin mukavia, joihin pääsee helposti mukaan. Vellu ei ole mitenkään hirveän vaativa esteillä, mutta ei myöskään suostu hyppäämään ilman ratsastajan työtä. Melko harvoin Vellu kieltää esteellä ilman kunnollista syytä, erikoisesteet ovat orin mielestä esteitä muiden esteiden joukossa, mutta niiden yli mennään hiukan kovempaa ja korkeammalta. Vellu harvoin myöskään pukittelee tai muutenkin oikuttelee. Vaikka Vellu on rakenteeltaan melko massiivinen, niin 120cm radatkaan eivät estä tätä oria, jos oikea ratsastaja vain on kyydissä. Esteradan päätteeksi saattaa muutama ilopukki joskus tulla, mutta niistä tuskin kukaan tippuu. Kilpailuissa ori käyttäytyy hyvin, mutta tarvitsee kunnon lämmittelyn. Radalla Vellu antaa kaikkensa, jos ratsastajakin on menossa mukana, eikä jännitä turhia.

Kouluratsastuksen parissa Vellu kuuntelee ratsastajaansa ja pyrkii noudattamaan tämän antamia apuja. Liikettäkin Vellulta löytyy, mutta kunnollisille kouluradoille ei olla vielä herran kanssa päästy. Kuitenkin kenttäratsastukseen kuuluu myös kouluosuus, joka on aina mennyt Vellulta hyvin. Vellu pyrkii myötäämään nopeasti, vaikka vaatii hyvin vakaata kättä, sekä melko paljon ratsastajan jalkojen työskentelyä kulkeakseen upeassa ryhdikkäässä muodossa. Koululiikkeitä Vellu menee noin vaativaan beehen saakka, avoineen ja laukanvaihdoksineen. Vellun jalkatyöskentely on upeaa, eikä poljennosta ole pulaa. Vaativia liikkeitä mennäkseen Vellua täytyy ratsastaa tosissaan, vaikka pienetkin avut riittävät liikuttamaan oria.

Ratsastaessa Vellu on melko herkkä ja reipas, eikä oriin tarvitse pahemmin järeämpiä otteita käyttää. Vellu on energinen, mutta osaa olla myös laiska, mikäli sopivalle tuulelle sattuu. Kuitenkin esteradalla Vellu laukkaa hieman liiankin lujaa, joka ei tietenkään ole pahitteeksi. Koulupuolellakaan Vellu ei ole täysin mitätön. Enemmän ori kuitenkin pitää vauhdista ja vaaroista kuin koulukiemuroista. Raippaa orin kanssa tarvitsee harvoin, lyhyt esteraippa voi joskus olla mukana esteradalla. Erityisen tarkka Vellu on suustaan. Jos ratsastaja on ennen estettä vähänkään kiinni suussa, saattaa ori kieltää. Orin hypyt ovat erittäin mukavia, joihin pääsee helposti mukaan. Vellu ei ole mitenkään hirveän vaativa esteillä, mutta ei myöskään suostu hyppäämään ilman ratsastajan työtä. Melko harvoin Vellu kieltää esteellä ilman kunnollista syytä, erikoisesteet ovat orin mielestä esteitä muiden esteiden joukossa, mutta niiden yli mennään hiukan kovempaa ja korkeammalta. Vellu harvoin myöskään pukittelee tai muutenkin oikuttelee. Vaikka Vellu on rakenteeltaan melko massiivinen, niin 120cm radatkaan eivät estä tätä oria, jos oikea ratsastaja vain on kyydissä. Esteradan päätteeksi saattaa muutama ilopukki joskus tulla, mutta niistä tuskin kukaan tippuu. Kilpailuissa ori käyttäytyy hyvin, mutta tarvitsee kunnon lämmittelyn. Radalla Vellu antaa kaikkensa, jos ratsastajakin on menossa mukana, eikä jännitä turhia.

Kouluratsastuksen parissa Vellu kuuntelee ratsastajaansa ja pyrkii noudattamaan tämän antamia apuja. Liikettäkin Vellulta löytyy, mutta kunnollisille kouluradoille ei olla vielä herran kanssa päästy. Kuitenkin kenttäratsastukseen kuuluu myös kouluosuus, joka on aina mennyt Vellulta hyvin. Vellu pyrkii myötäämään nopeasti, vaikka vaatii hyvin vakaata kättä, sekä melko paljon ratsastajan jalkojen työskentelyä kulkeakseen upeassa ryhdikkäässä muodossa. Koululiikkeitä Vellu menee noin vaativaan beehen saakka, avoineen ja laukanvaihdoksineen. Vellun jalkatyöskentely on upeaa, eikä poljennosta ole pulaa. Vaativia liikkeitä mennäkseen Vellua täytyy ratsastaa tosissaan, vaikka pienetkin avut riittävät liikuttamaan oria.

Kilpailuissa Vellu on energinen, mutta kuitenkin hallinnassa pysyvä. Vaikka vauhdin myötä luulla hyppyjä hätäisiksi, niin sitä se ei ole. Vellu hyppää hyvällä ja harkitulla tyylillä ja sijoitus on mahdollisesti hyvä, mikäli laukka pysyy sopivana. Veryttelyssä Vellu hyppää hyvin, muutamalla ensimmäisellä kerralla saattaa olla hieman häitäinen, mutta hypyt paranevat melko pian. Radalla Vellu yrittää parhaansa ja hyppää kauniilla ja ilmavalla tyylillä. Ponnistuspaikat ori osaa itse määrittää, mutta hankalimmissa teissä voi ratsastajan apu olla tarpeen. Vellulla voi huoletta ratsastaa lyhyimmätkin tiet radalla, sillä ori kyllä taipuu tarpeen mukaan.

Sukutaulu

Arianrhod	Andras	Caradoc
		Briallen
	Gwyneth	Eifion
		Afanen
Mererid	Cadogan	Howell
		Rhamantus
	Rhianon	Arwel
		Morwenna

Vellun isä Arianrhod on upea näyttelyori. Roni on kaunis kimo ori, jolla on tulinen temperamentti mutta täydellinen ulkomuoto - tästä johtuen ori on ollut lähes koko elämänsä ajan pelkässä näyttely- ja siitoskäytössä, lukuunottamatta muutamaa vuotta, joiden aikana ori kilpaili 70-80 sentin seura- ja alueluokkia esteillä menestyen vaihtelevasti, orin vaikeahkon luonteen takia. Roni kantakirjattiin I-palkinnolla Isossa-Britanniassa, sen ollessa kuusi vuorias. Ori on astunut elämänsä aikana lähes 50 tammaa, ja kaikilla sen jälkeläisillä on ollut hieno ulkomuoto - parhaat ovat jopa olleet I-palkinnoilla rotunäyttelyissä, joten jälkeläisnäytöt ovat melko vahvat. Sen varsoista on myös tullut upeita esteponeja, sillä ori periytti ulkomuodon lisäksi myöskin vaativaa sekä energistä luonnettaan.

Vellun isänisä Andras oli voikko ja 133 senttimetrin korkuinen. Se tunnettiin näyttelykehien valloituksen lisäksi hienoista varsoistaan, joita on seitsemän kappaletta ja joista jokainen on jollain tapaa menestynyt yksilö. Ori jäi ratsastuskäyttönsä suhteen kevyeen kotikäyttöön harmittavan onnettomuuden vuoksi, sillä kuitenkin olisi ollut kapasiteettia esteradoilla korkealle. Se kuitenkin eleli omistajiensa luona astuen lähistön tammoja. Ori kuitenkin jouduttiin lopettamaan 17-vuotiaana pahjoen jalkakipujen takia, jotka johtuivat aijemmasta onnettomuudesta.

Vellun isänisänisä Caradoc on ryhdikäs welsh c ori, joka on väriltään tummanruunikko. Ori on 142cm korkea ja painottuu esteratsastukseen kisauksessaan. Se hyppäsi nuorempana ratana 120cm tasolla ja taitoi kouluratsastusta Helpon B:n tasoisesti. Caradoc on menestynyt esteradoilla upeasti, mistä ovat merkkinä sen yli kymmenet sijoitusta. Orilla on jälkeläisiä kuusi kappaletta, joista jokainen ovat aivan upeita esteratojen taitureita! Caradocin on kasvattanut tunnettu hollantilainen welshsiittola ja nykyään on ruotsalaisen siittolan omistuksessa.

Vellun isäisänemä Briallen on väritykseltään voikko. Brilla on aivan normaali pullaponi, jolla hypätään ja mennään koulua satunnaisesti, mutta enimmäkseen maastoillaan rauhallisia lenkkejä sekä ajetaan viitisen kilometrin ajolenkkejä. Brilla ei ole koskaan kilpaillut, mutta leikkimielisissä tehtäväluokissa se on ollut pikkutyttöjen suosikkiratsuna. Säkäkorkeutta Brilla omaa 136cm verran, joten melko massiivinen tamma kuitenkin. Brilla on saanut elämänsä aikana kaksi jälkeläistä, jotka molemmat oleskelevat samalla tallilla.

Vellun isänemä Gwyneth oli kuvankaunis welsh C tamma. Tamma oli kauniin punarautias ja hyvin sirorakenteinen ja säkäkorkeudeltaan hieman alle 140 senttimetriä. Gwyneth oli luonteeltaan oikea haliponi, mutta ratsastaessa täyttä tulta ja selästä lensivät kokeneetkin ratsastajat kun tamma ei heidän otteistaan pitänyt. Netta sai yhteensä kolme varsaa, joista Arianrhod oli ensimmäinen.

Vellun isänemänisä Eifion oli ruunikko tähtipää, jonka ominaisuuksiin kuului upeat askeleet ja kipakka luonne. Ori menestyi hyvin näyttelyissä oli monien tuomarien suosikki. Eifion asui melko suurella tilalla, mutta sillä oli erityisasema omistajan tyttären kisaponina. Niinpä se sai nauttia erikoiskohtelusta koko ikänsä, vaikka ei kummoinen ratsu ollutkaan. Se kuitenkin hyppäsi kiltisti pieniä ratoja kilpailuissa ja se riitti.

Vellun isänemänemä Afanen oli komea esteponi. Väritykseltään se oli harmaankimo ja säkäkorkeutta se omisti 135 senttimetrin verran. Ori kisasi elämänsä aikana varsinkin esteillä ja sijoittui siellä todella upeasti, lähes aina voittaen. Alfa astui elämänsä aikana useita estetammoja, joten nyt maan päällä on monia sen varsoja, sekä varsojen varsoja, jotka ovat jatkaneet tämän upean orin estemenestystä kukin omalla vuorollaan.

Vellun emä Mererid oli kaunis ponitamma. Väritykseltään tämä neiti on täysin musta valkoisin päänmerkein. Tämän yleispainotteisen tamman on kasvattanut A. Whildes. Tamman suku, väri ja rakenne ovat yksiä parhaimmista. Korkeutta tällä komealla ilmestyksellä on tasan ja tarkkaan 130cm. Luonteeltaan tamma on erittäin hyvänlaatuinen, piristävä ja iloinen. Jälkeläisiä sillä on vain yksi, joka sattuu olemaan Vellu. Se on erittäin taitava niin koulu- kuin esteratojenkin taitaja ja sijoituksia löytyykin päätähuimaava määrä.

Vellun emänisä Cadogan on komea tummanruunikko welsh ori. Ade on säkäkorkeudeltaan 134cm korkuinen ja omaa kauniin sopusuhtaisen rakenteen, vaikka ei kovin menestynyt näyttelyponi olekkaan. Adella kilpaillan esteiden parissa ja se on voittanut nuoruudessaan monia kilpailuita melko kovillakin tuloksilla. Adella on kuusi jälkeläistä, jotka asuvat ympäri Eurooppaa. Luonteeltaan Ade on rauhallinen ori, vaikka saattaa kuumua nopeaati varsinkin tammojen seurassa. Hyvällä käsittelijällä ori kuitenkin pysyy käsissä, eikä ongelmia tule.

Vellun emänisänisä Howell on kotoisin rotunsa kotipaikasta eli Walesista tuotu ori. Luonteeltaan ori oli kiltti ja hyväkäytöksinen, vaikka omalaatuista jääräpäisyyttäkin löytyi. Jälkeläisiä tämä 131cm korkea ori sai neljä ja kisakentillä se nähtiin erityisesti estekisoissa, mutta myös koulukilpailuidenkin puolella. Ponnua riitti aina 100 senttimetrin ratoille asti. Näyttelymenestyksestään palkintona se kantakirjattiin II-palkinnolla, hyvillä rakennepisteillä. Valitettavasti ori jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana pahaan ähkyyn.

Vellun emänisänemä Rhamantus oli uudemman linjan tamma. Kaunis tummanruunikko poni oli oikea luottoratsu. Se toimi lasten kisaratsuna niin koulussa kuin esteillä. Ja säyseää tammaa uskalsi hoitaa kuka vain. Siitostammana se sai useita hienoja varsoja sitäkin hienompien orien kanssa. Tamman elämä päättyi ikävästi kun se tarhassa riehuessaan loukkasi jalkansa ja jouduttiin lopettamaan.

Vellun emänemä Rhianon on nätti ponitamma. Riia eli kaheksan ensimmäistä vuotta elämästään eräällä pientallilla, jossa ponia hemmoteltiin ja samalla vähän ratsutettiinkin, mutta kovin hyvää ratsastettavaa siitä ei koskaan tullut. Enimmäkseen pullaponina vietettyjen kahdeksan vuoden jälkeen Riia myytiin erääseen englantilaiseen ratsastuskouluun, jossa se oppi vähitellen kantamaan ratsastajaansa halutulla tavalla. Jotkut ratsastuskoululaiset kilpailivat Riialla erityisesti kouluratsastuksen parissa, muutamia kertoja sijoittuenkin. Kymmenen vuoden täytettyään Riia sai ensimmäisen jälkeläisensä, joka jäi asumaan ratsastuskoululle.

Vellun emäemänisä Arwel on komea welsh c ori. Tämä esteisiin painottunut rautias ori on sijoittunut muutaman kerran niin esteillä kuin koulussakin, mutta painotuksestaan huolimatta enemmän kouluratsastuksen parissa. Luonteeltaan ori on häslääjän ja rauhallisen väliltä ja jälkeläisiä siltä löytyy neljätoista kappaletta. Vaikka ratsastuskisoissa tällä ei olekaan kamalasti kierrelty, on näyttelykehissä sen kanssa juoksenneltu sitäkin enemmän upeilla tuloksilla! Korkeudeltaan 133cm korkean orin aikoinaan erittäin maineikas ja hyvä kasvattaja Amalia Westhan myi orin eräälle welshsiittolalle, jossa se sai hyvän elämän.

Vellun emänemänemä Morwenna oli tietojen mukaan pienikokoinen, nätti tamma. Tammasta ei ole kovinkaan huomattavasti tietoja löydy, mutta tamma tunnettiin erityisesti sen herasilmästä ja hienosta, rodunomaisesta rakenteesta. Se edusti rautiaiden lahkoa ja korkeuttakin löytyi 132 senttimetriä. Tamma kisasi ahkerasti koulua ja esteitä ollen yleispainotteinen, esteitä kuitenkin enemmän. Vielä 19 -vuotiaanakin tamma starttasi vuoden aikana viisissä koulukilpailuissa, vaihtelevalla menestyksellä. Morwenna nukkui pois eläkekodissaan, rauhallisella maalaistallilla, nuoren tytön omistuksessa 25-vuotiaana, neljän jälkeläisen emänä.