|
Kissankäpälän Graptoliitti![]()
Kiitos Stutteri Stjernen
Kissankäpälän Graptoliitti, tuttujen kesken Iita, on luultavasti maailman suloisin pieni ponineiti. Se on valloittava sekoitus isänsä rohkeaa ja päällekäyvää itsevarmuutta, sekä emänsä tyynen hiljaista rauhallisuutta. Ihan pienestä asti se on ollut jotenkin tasapainossa koko ympäröivän maailman kanssa, joka tekee siitä omalla tavallaan hyvin erityisen ilmestyksen. Hoitaessa Iita on sopiva kaveri kaikenlaisille käsittelijöille, yleensä sen ympärillä tykkäävätkin hyöriä tallin pienet ratsastajat. Ponin asenteen kaikkeen tallissa tapahtuvaan aistii kilometrien päähän, niin iloisen avoin ja reipas se on. Joidenkin kokeneempien mielestä rauhallisen shettiksen hoitaminen voi olla puuduttavaa, mutta he eivätkään ole tutustuneet Iitaan kunnolla. Päällisin puolin se ei ole mitään erityistä, tavanomainen pullaponi. Kun tamman kanssa puuhailee enemmän ja usein, se alkaa käyttäytymään kuin koira: seuraa kaikkialle ja hörisee aina tutun ihmisen nähdessään. Erityisesti äidillinen pikkuneiti tuntuu kuitenkin kiintyvän lapsiin, jotka antavat sille rakkautensa täysin kyselemättä. Taluttaessa terhakka Iita töpöttää ihmisen rinnalla, mutta ei yritä mennä ohi tai toisaalta myöskään hidastella. Toisin kuin suurin osa lajitovereistaan, tämä poni ei ole niinkään kiinnostunut ruohotupsuista vaan sen saa ilman mitään kohtauksia ohi mehevimmistäkin apajista. Ratsastaessa tämä pieni unelmaponi käy parhaiten juurikin perheen nuorimmille. Se kantaa lapsia selässään kuin rikkoutuvaa esinettä, eikä ikinä innostu riehumaan. Eroa on kuitenkin huvittava katsella, kun satulaan istahtaa taitavampi ihminen. Silloin pystyy näkemään välähdyksenomaisesti paloja Iitan isästä, kun tamman saa syttymään liikkeeseen. Shetlanninponiksi neidillä on erittäin hienot ja isot liikkeet, jotka ovat hyödyksi myös tamman painotuslajissa, valjakkoajossa. Esteitä Iitalla hypitään silloin tällöin, mikään estehirmu tämä hauska poni ei ole, mutta ei tarvitsekaan olla. Toisin kuin kouluratsastuksessa, esteillä tätä tammaa ei kannata antaa ihan kelle vaan, sillä se tosiaan innostuu ja kuumenee. On vähintäänkin piristävää nähdä, kuinka pieni shettis kiitää tukka hulmuten ristikolta toiselle ja ylittää ne vähintäänkin puolen metrin kaaressa. Iitaa ei tarvitse hoputtaa, vaan se hoitaa vauhtipuolen ihan itse, joskus vielä hiukkasen liioitellen... Maastossa varmempaa ratsua saa hakea. Suloinen tamma kipittää isompien kavereittensa perässä tippaakaan hengästymättä, ohittaa niin traktorit kuin rullaluistelijatkin sen kummempia mukisematta ja kiitää laukkasuoralla kuin mikäkin täysiverinen. Jos ei pelkää vauhtia, kannattaa loikata satulaan ja karauttaa Iitalla auringonlaskuun! Vanhemmat ja jälkeläiset
Ei vielä jälkeläisiä Kilpailukalenteri
Ikääntyminen
|